Kolmiokuume

Sain alkukesästä Satulta pahan kolmiohuivitartunnan. Tässä pari valmistunutta versiota. Mallihan on yksinkertaisuudessaan pahasti koukuttava. Ei oikein pysty lopettamaan, kun on aloittanut. Ja kun yksi huivi valmistuu, niin on melkein pakko alkaa uutta.

Lankana näissä on se kuuluisa Viron villa. Tämä kesän Pärnun reissusta selvisin melkein villoitta. Ostin vaan yhden vyyhdin, jota oikeasti tarvitsin ja rupesinkin heti siitä neulomaan. Mutta sitten palatessa Tallinnan satamamarketissa tapahtui paha repsahdus. Ihan "vahingossa" päädyin sinne toisen kerroksen lankakauppaan. "Meillähän ei tuonne koko markettiin ole mitään asiaa!", toitotin vielä lapsosille hetkeä aikaisemmin. Matkalaukku oli suurinpiirtein revetä, kun tungin sinne niitä ties kuinka monia satoja grammoja huivilankaa.

Eli nyt sitten tehdään hyvillä mielin huiveja. Yritän nyt joka huivin kohdalla funtsia, kelle sen annan ettei siis kaikki jää eteisen kaapin täytteeksi, joka jo entuudestaan pursuaa kaiken maailman asustetta. Näistä valmistuneista toinen meni jo naapurille kukkuien kastelupalkkana. Toinen on kyllä sitten oma.

Värit ei nyt oikein pääse oikeuksiinsa näissä kuvissa ja taustalla näkyy tyrmistyttävän harva pensasaita. En tajua, mikä sitäkin vaivaa.