Kiva käsityö ja hyvä kirja koukuttaa pahasti. Tästä seurauksena lapset syö lähinnä jugurttia ja suklaamuroja.



lauantai 21. syyskuuta 2013

Maankohoaminen

Osallistuin tänään Vaasan torilla neuleperformanssiin, jonka aiheena oli maankohomainen. Maahan kohoaa merenkurkussa noin 8,5 mm vuodessa, mikä antaa oman säväyksensä täkäläiselle merimaisemalle. Jos ilmastonmuutosta ei olisi, voisimme parin tuhannen vuoden päästä kävellä Ruotsiin. Se olisi kyllä kiva, koska nykyinen Vaasan ja Uumajan välillä liikennöivä alus on niin kämänen, etten minä ainakaan siihen uskalla jalallani astua ...

No, joka tapauksessa neuloimme noin 70 naisen porukalla maankohoamista noin tunnin verran. Jokainen oli kotona neulonut sinisen meriosan, jotka torilla yhdistettiin harmaalla merestä kohoavia kiviä ja saaria symboloivalla harmaalla langalla. Seisoimme ringissä ja neuloimme haitarimusiikin säestyksellä. Järjettömän kivaa :D

Performanssi on ruotsalaisen tekstiilitaiteilija Kerstin Lindströmin hanke.

Neuloimme ringissä, keskellä maassa näkyy Ruotsissa aikaisemmin neulottu maankohoaminen I



Merestä kohoavat neulovat naiset: minä ja Pirjoliisa

Siniset palat yhdistyy, kun harmaalla neulotaan yhtäpötköä


Harmaata tuli neulottua tänään ehkä noin kuusi kerrosta. Neulominen jatkuu ensi kesänä Vaasassa järjestettävässä neulesymposiumissa.

sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Pihaneliöt

Purin aikaisemmin kesällä keskeneräisen neidolle tarkoitetun neuletakin. Olen nyt erittäin iloinen, kun keksin ruveta virkkaamaan purkulangasta isoäidinneliöitä ja jopa tiettyyn tarkoitukseen eli piha-aidan aukkoihin! Ja sain jopa projektin valmiiksi ennen syysmyrskyjen tuloa! Ja kaikki lanka on käytetty!

Kuvat on kumman sameita. Otin ne teinin Lumialla, jota justiin olin päässyt kehumasta nimenomaan kameraominaisuuksien takia. Sillä siis tosiaan on tullut aivan mahtavia kuvia tähän asti, mutta en tiedä, mikä näissä mättää. Olisko ehkä se, että otin kuvat illalla, jolloin syysaurinko oli melko matalalla ...





maanantai 9. syyskuuta 2013

Virkkaa, virkkaa ...

Taas tapahtui tämä, että ikäänkuin lähti kädestä tuo virkkuushomma. Lainasin kirjastosta kivan teoksen 101 tapaa ommella neuloa askarrella. Siitä löytyi kiva, helppo mukinalusen ohje. Aloin virkata. Virkkasin lisää. Edelleen lisää. Jossain vaiheessa neito totesi järkevänä, että ihan kivoja ja söpöjä, mutta eihän meillä varsinaisesti oo käyttöä tollasille. Niin. Emme käytä mukinalusia. Pöydässä on aina vahakangas ja virkattu mukinalunen olisi aivan liian kummallinen juttu tämän perheen jäsenten käyttöön. Virkkasin kuitenkin vielä vähän lisää. Nyt näyttäis, että olen lopettanut. Mukinalusia on yhteensä 24 kappaletta. Ei sentään sata.




sunnuntai 1. syyskuuta 2013

Jos metsään haluat mennä nyt ...

Olen viime aikoina lukenut töiden takia aivan hirvittävän kasan lasten ja nuorten kirjoja. Jopa niin, että kyllästyin ja halusin pitkästä aikaa lukea jotakin aikuisille tarkoitettua.  Jossain lehdessä varmaan kehuttiin tätä ruotsalaisen Stefan Spjutin romaania Staalo, joten tartuin sitten siihen. Romaani on aikuismaisen paksu (722 sivua) ja kansikin on hieno.

Staalossa arkitodellisuus ja fantasia sekoittuvat sopivassa suhteessa. Juoni etenee viiihteellisen vetävästi ja kerronnassa on paljon yhtymäkohtia tuttuun viihde/jännitys/dekkarilajityyppiin. Tapahtumat sijoittuvat Pohjois-Ruotsin korpimaille eli tapahtumapaukkojejn osalta tarina liittyy genreen "syrjäseutujen oudot tyypit ja synkät salaisuudet". Päähenkilö Susso Myrén on eräänlainen Lisbeth Salander -tyyppi vaikkakin kiltimpi ja tavallisempi. Keskeinen juonielementti kirjassa on lasten mystinen katoaminen ja sehän juonessa koukuttaa, on yksinkertaisesti pakko saada tietää, miten lapsille käy.

Kärsimätöntä lukijaa saataa Staalossa alkaa ärsyttää kuvauksen pikkutarkkuus tyyliin "hän avasi jääkaapin ja otti sieltä nurkastaan hieman käpristyneen metvustipaketin" tai "kassajonossa hänen edessään seisovalla miehellä oli ranteessaan kulunut punottu nahkaremmi." Näistähän ei sitten ikinä voi olla varma onko niillä jotakin merkitystä vai ovatko vain jotain juonen täytettä ja tunnelman kuvausta. Nahkaremminen mies saattaa jossakin vaiheessa osoittautua keskeiseksi hahmoksi ja kyllä lukijaa sitten rassaa, kun ei voi millään muistaa, missä kohtaa kyseinen heppu ensimmäisen kerran esiintyi.

Käännökselle annan pitkän miinuksen. Vai miltä kuulostaa: "Joku oli heittänyt koivuun, jonka eteen Susso oli pysäköinyt, lämmitystolpan kaapelin." Siis mitä? Melkein lopetin lukemisen tuossa kohtaa.  Eli jos ruotsi sujuu, niin ehdottomasti kannattaa lukea alkukielellä.




Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...