Kiva käsityö ja hyvä kirja koukuttaa pahasti. Tästä seurauksena lapset syö lähinnä jugurttia ja suklaamuroja.



lauantai 20. huhtikuuta 2013

"Mutta jos kukaan ei voi sille mitään, niin kai se saa luvan olla niin"

Olen viime aikoina yrittänyt lukea yhtä jos toistakin aikuisten kirjaa. Ei onnistu. Ongelmana on, että suurimmassa osassa aikuisten kirjoja on heti alussa aivan tolkuttomasti sanoja ja asiaa eli en pääse alkua pitemmälle, kun jo joko nukahdan tai ajaudun tekemään jotain vallan muuta. Jos onnistun päästä alkua pitemmälle, on työsarkaa silti liikaa. Aikuisten kirjoissa on aivan liikaa sanoja, sivuja ja asioita.

Siksi onkin parempi lukea lasten ja nuortenkirjoja (paitsi fantasiaa, joissa sanoja, sivuja, asioita ja jopa osia riittää). Lasten kirjoissa sivumäärä rajoittuu yleensä alle kahteensataan, luvut on sopivan lyhyitä ja kerronta tehokasta ja suoraa. Hyvä esimerkki tästä on uusi lempikirjani Päivän Harri, kirjoittanut Susanna Alakoski.

Alakoskihan on tullut tunnetuksi ruotsinsuomalaisten kurjalistokuvaajana teoksillaan Sikalat ja Hyvää vangkilaa, toivoo Jenna. Myös Päivän Harrin päähenkilö ja minäkertoja Tiia on suomalaistaustainen, mutta kurjalistokuvauksena kirjaa ei voi pitää, sen verran positiivivista tyttöenergiaa pursuava kirjan yleisävy on.

Tiian terävä-älyinen, naseva arkipäivän kuvaus on kuin raikas tuulahdus kaiken tekotaiteellisen aikuisfilosofoinnin jälkeen! Toisaalta teos on raikas tuulahdus myös tekohumoristisessa ja aikuisvitsikkäässä lastenkirjallisuuden kentässä. Alakosken kertojaääni todella kuulostaa kymmenvuotiaalta tytöltä, jolla on paljon sanottavaa, paljon ajatuksia.

Periaatteessa Päivän Harri voisi olla ongelmakirja: Tiia on allerginen, hänen äitinsä on kuollut, hän on maahanmuutajataustainen, perhe on köyhä, luokassa on paljon ongelmalapsia jne. Mutta ei, verrattuna Alakosken aikuisten kirjoihin Päivän Harrista välittyy erittäin positiivinen elämänasenne ja usko ihmiseen, sekä lapseen että aikuiseen.

Suosittelen tätä kaikille nelosluokkalaisille, sekä tytöille että pojille, kaikille aikuisille, jotka eivät jaksa lukea paksuja ja vaikeatajuisia kirjoja, kaikille, jotka eivät tykkää siirapista, mutta eivät myöskään kurjalistokuvauksista eli ihmisille, jotka tykkää, että kirjassa puhutaan raskaistakin asioista, mutta voimaannuttavalla tavalla. Suosittelen kyllä kaikille oikeestaan, kansikaan ei näytä niin typerältä nyt, kun olen lukenut kirjan ja tajuan, mitä kannella halutaan kertoa.

Odotan innolla tämän kolmiosaiseksi luvatun sarjan seuraavaa osaa.

keskiviikko 10. huhtikuuta 2013

Tsaarin tytär ja sukat

Nämä sukat löytyi UFO-metsästyksen yhteydessä. Olen todennäköisesti neulonut ne viime syksynä Hyvän mielen sukat -keräykseen, mutta myöhästynyt sitten viimeisestä  palautuspäivästä. Nyt sukat menee kiertoon, koska meidän perhessä ei kellään ole noin pieniä jalkoja.




Sukilla olis varmaan ollut käyttöä myös lukemani romaanin päähenkilöllä Tatjanalla, joka siis on samaan aikaan sekä milelikuvitus- että historiallinen henkilö. Historiallinen Tatjana kohtasi loppunsa Jekaterinburgissa, Ipatjevin talon kellarissa. MielikuvitusTatjana sen sijaan jää henkiin kertomaan tarinaansa, joka siis monelta kohtaa on yhteineväinen todellisena Tatjana Romanovin, tsaarin tyttären tarinan kanssa.

Kyseessä siis Carolly Ericksonin Tsaarin tytär, historiallinen romaani, jossa on erittäin paljon historiallista faktaa, mutta huomattava määrä myös kuviteltua ja munneltua tarinaa. Tsaarin tytär esim. seikkailee öiseen aikaan ongelmitta pitkin Pietarin työläiskaupunginosia. No varmaan näin onnistui tapahtumaan! Mutta tää siis tosiaan on romaani, jota vähän väliä joudun itselleni muistuttamaan.

Mullahan on tää Romanov-fiksaatio olemassa jo vuosien takaa, en tosin tajua, mikä näissäkään kruunupäissä kiinnostaa. Nikolain täydellinen tallukkamaisuus, ymmärtämättömyys, hölmöys, sokeus ja mitä kaikkea uskomatonta vielä. Sama pätee Aleksandraan: mikä katala, hölmö nainen! Ja tällaiset on sitten suuren ja mahtavan Venäjän maan yksinvaltiaat. Tytärten rooli on valeanastasiatarinoita lukuunottamatta jäänyt vähän valjuksi. Nyt sieltä nostettiin esille tämä Tatjana, joka kruunupääkautensa jälkeen eleli nähtävästi hyvinkin onnellisen elämän tavallisena kanadalaisena perheenemäntänä. Mua kiinnostais kyllä sekin elämänvaihe.

Suosittelen kirjaa vääristellyn historian, romantiikan ja naistarinoiden ystäville.

maanantai 1. huhtikuuta 2013

Pipot

Kirjasto osallistuu käsityön juhlavuoteen ja järjestää keskeneräisten käsitöiden eli UFOjen näyttelyn. Eilen sitten uskaltauduin kaapilleni eli komerolleni näitä UFOja metsästämään. Löytyihän niitä. Löytyi myös yksi valmis ja yksi ihan vähän kesken oleva sytomyssy, mikä oli sikäli hyvä ajoitus, koska flikan kyseisten päähineiden keräys on juuri loppusuoralla. Eli tikkusin UFOn valmiiksi ja tänään sitten vielä yhden kokonaisen uudenkin .



Lanka on kaikissa Sirdarin Just Soya ja molemmat mallit löytyy Novitasta kevät / 2009.  Pinkissä pipossa puikot on 3,5 ja ruskeassa 4, siitä johtuu kokoero. Raidallisen puikkoja en muista.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...