Kiva käsityö ja hyvä kirja koukuttaa pahasti. Tästä seurauksena lapset syö lähinnä jugurttia ja suklaamuroja.



perjantai 14. lokakuuta 2011

Äiti virkkaa

Poika pyysi patalappuja. Oi! Hän aikoo kokata! (tähän sellainen facebookista tuttu sydän) Ryhdyin siltä istumalta virkkaamaan.

Langat: Adriafil Knitcol, Novita Tempo, Opal Kunterbunt,  Teetee Primavera

torstai 13. lokakuuta 2011

Tunnustuksia

Sain tunnustuksen Mialta hänen suloisessa Vihreä villapaita blogissaan! Kiitos!


 Tunnustukseen liittyy tietenkin näitä kiperiä kysymyksiä:

1. Lempiruoka: En osaa sanoa. En erityisemmin välitä ruuasta. Syön mieluummin suklaata ja karkkia.

2. Lempimakeinen: katso edellinen.

3.Lempiluettava:Vuosia sitten ajattelin, ettei maailmassa tarvitsisi olla muita kirjoja kuin Marquezin Sadan vuoden yksinäisyys, Bulgakovin Saatana saapuu Moskovaan ja Pasternakin Tohtori Zivago. Nykyään en jaksa lukea Marquezia enkä Pasternakia, joten  Saatana saapuu riittää.

4. Mieluisin tapa tehdä käsitöitä: Stick

5. Lempielokuva: Nyt meni sormi suuhun. Tykkään liian monesta, sanotaan nyt sitten Kaurismäki ja Kauas pilvet karkaavat. 

Tunnustus menee eteenpäin Kruppukräätärin Unelmasta omaan tupaan -blogiin ihan vaan kannustuksena suureen projektiin ja kuvia odotellessa :)

Käsityörintamalta en voi kertoa mitään uutta. Äiti Teresa linjoilla mennään.

sunnuntai 9. lokakuuta 2011

Olenko joku Äiti Teresa vai mikä

Ei liene kenellekään uutinen, että käsityö/askartelu/värkkäämiskaappini on tupaten täynnä tavaraa. Oikeastaan kyseessä ei ole edes kaappi vaan paremminkin komero, jossa arkkitehti on oletettavasti ajatellut säilytettävän kaikenlaista kodin siisteyteen ja kunnossapitoon liittyvää tavaraa. No meillä ei ole näin. Meillä kyseinen komero on ÄIDIN OMA ALUE eikä siellä todellakaan säilytetä pölynimureita eikä lattianvahausaineita.

Jo pitemmän aikaa minua on vainonnut kyseisen kaapin perällä majailevat kolme banaanilaatikollista kangasta. Kaankaat ovat peräisin muutaman vuoden takaisesta projektistani "Pätkätyöläisen tytär on oikeasti prinsessa". Tuohon projektiin sain tutuilta ja tuntemattomiltakin ihmisistä rekkalasteittain vanhoja verhoja, pöytäliinoja ym. tekstiilejä, joista suurimman osan muutin prinsessan hameiksi, mutta nuo kolme laatikollista jäi. Nyt päätin ryhdistäytyä ja kaivoin laatikot ja ompelukoneet esille. Aloin ommella kasseja. Ompelin lisää kasseja. Ja vielä vähän lisää kasseja. Tällä hetkellä kasseja on 68 kappaletta. Ymmärtänette, etten itse tarvitse noin montaa kassia, joten soitin SPR:n kirppikselle ja kysyin haluavatko he kasan kasseja. "Totta kai! Hyvään tarkoitukseen!"

Eli hyväntekeväisyyteen menee nämä 68 kpl kauppakassia siitäkin huolimatta, että olen aikaisemmin tässäkin blogissa ankarin sanoin kyseenalaistanut tämän tyyppistä maailman parantamista. Selitin kassihankettani 84v. äidilleni. Hän ei ymmärtänyt. "Etkö sä nyt olis voinut ommella niistä jotain soffatyynyjä ittelles? Tai pojalle?" EN!!!! Äiti ei tajua hyväntekeväisyyttä ja poisantamista, koska on itse elänyt lapsuuden ja nuoruuden puutteessa ja kurjuudessa, peläten jatkuvasti, että joutuu esim. menemään kouluun ilman kenkiä. Minulle on vain unelma, että eteisessä olisi töihin lähtiessä alle viisi paria kenkiä, joista valita.

Koko projektin tragedia on kuitenkin tässä: 68 kassin jälkeen KANGASMÄÄRÄ EI OLLUT VÄHENTYNYT JUURI OLLENKAAN!  Kauhealla sullomisella sain kankaat mahtumaan kahteen laatikkoon. Mies arveli, että komero on noiduttu. Arkkitehdin haamu ei tykkää, että käytän komeroa väärään tarkoitukseen.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...