
Luin Ladaromaanin itsekin matkan jälkeen ja tykkäsin kyllä. Tykkäsin osin siksikin tietysti, että harvassa ovat tällaiset todentuntuiset teinipoikakuvaukset, joita teinipoika itsekin kehtaa lukea.
Kirjassa siis päähenkilönä 14-vuotias Maik, joka on koulussa sivustakatsojan roolissa ja on salaa ihastunut luokan kaunottareen Tatjanaan. Itsekseen Maik haaveilee Tatjanan synttäribileistä, joista koko luokka säpisee. Käy vain niin surullisesti, että Maik ei koskaan saa kutsua näihin bileisiin.
Maikin kesäloma alkaa synkissä, yksinäisissä tunnelmissa. Kunnes paikalle ilmestyy luokan häirikkö ja outolintu Tschick. Yhdessä nämä kaksi erilaista sivullista poikaa lähtevät kesälomamatkalle varastetulla Ladalla. Automatka on täynnä vauhtia, vaarallisia tilanteita, outoja tapaamisia, kummallisia paikkoja. Symbolisemmalla tasolla se on matka yksinäisyydestä, ystävyytetten ja yhteyteen. Periaatteessa siis tyypillinen kasvutarina.
Jollakin lailla Ladaromaani on kuitenkin erilainen. Kirjasta esimerkiksi puuttuu täysin monille teinikirjoille tyypillinen puiseva opettavainen julistus: "huolimatta kauheista kotioloista, ymmärtämättömistä opettajista ja kauuheista luokkatovereista, tästä nuoresta kasvaa kunnollinen ihminen!!!!" Tämä tekee tarinasta jollakin lailla hyvin inhimillisen ja realistisen.
Kokonaisuudessaan tarina on hyvin elokuvamainen ja tuo mieleen lempielokuvani Goodbye Lenin. Lieneekö mielleyhtymän syynä sitten se, että molemmat tulevat tuolta saksalaiselta kielialueelta. Jotain samaa Goodbye Leninin Alexissa ja Ladaromaanin Maikissa on: niin suloisia poikia molemmat :)
Suosittelen Ladaromaania:
- teinipojille Nörtti 3sta odotellessa
- teinitytöille, jotka ovat kiinnostuneita sulkeutuneiden teinipoikien sielunelämästä
- teinipoikien äideille, a) jotka haluavat saada valotusta poikiensa sielunmaisemaan tai b) etsivät epätoivolla lukemista koneen ääreen liimautuneille pojilleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti