Pönttö

Aloitin kesäloman tarmokkaasti käsityökomeron siivouksella. Melko laihoin tuloksin. En raaskinut luopua melkein mistään keräämästäni romusta! Melkein joka esineen kohdalla ajattelin: no joo, kyllä mä voisin tätä vielä työstää, voisin käyttää tätä syksyllä siellä kierrätyskantiset kirjat -kurssilla, neito vois tästä värkätä jotain jne. Olin jopa suunnitellut luopuvani kaikista käsityölehdistä. En paljon koskaan edes selaile niitä, saati että joskus tekisin niistä jotain. Kiertoon lähti kaksi vauvaneulelehteä!

No sen verrain etenin, että virkkasin loppuun kaapin perältä löytyneen pöntön. Pönttö oli jäänyt kesken, koska olin innossani virkannut liian ison pohjaosan ja lanka oli loppunut sitten kesken reunaosaa virkatessa. Olin ajatellut, että haen lisää lankaa. Onneksi en ollut koskaan hakenut! Nyt tajusin, että voin purkaa liiat pois  ja tehdä pienemmän pohjan jolloin lanka riittää reunoihinkin. Hyvin riitti ja riitti vielä pannunaluseenkin.

Sitä vaan en ole koskaan tajunnut, että mihin virkatessa tehdään se kerroksen ensimmäinen silmukka. Siis silloin,kun kerrokset päätetään piilosilmukalla eikä virkata spiraalina ... Tein vähän niin ja näin, joten pöntöstä tuli vähän sellainen mutkallinen siitä kerroksen vaihtokohdasta. Mutta ei haitaa, paan sen puolen seinää vasten :)

Poikien lomamatka

Lainasin Wolfgang Herrndorfin Ladaromaanin itselleni matkalukemiseksi Pietarin reissulle. Annoin sen siellä kuitenkin teinipojalle, jolla omat lukemiset oli loppuneet. Poika luki kirjan junamatkan aikana loppuun. Kysymykseeni "mitä tykkäsit" teini vastasi "ihan siedettävä", joka tarkoittaa vaihtoehtoisesti "hyvä" tai "hieno". Ihan Delikouraksen Nörtin tasolle ei Ladaromaani teiniasteikolla pääse, mutta lähelle.

Luin Ladaromaanin itsekin matkan jälkeen ja tykkäsin kyllä. Tykkäsin osin siksikin tietysti, että harvassa ovat tällaiset todentuntuiset teinipoikakuvaukset, joita teinipoika itsekin kehtaa lukea.

Kirjassa siis päähenkilönä 14-vuotias Maik, joka on koulussa sivustakatsojan roolissa ja on salaa ihastunut luokan kaunottareen Tatjanaan. Itsekseen Maik haaveilee Tatjanan synttäribileistä, joista koko luokka säpisee. Käy vain niin surullisesti, että Maik ei koskaan saa kutsua näihin bileisiin.

Maikin kesäloma alkaa synkissä, yksinäisissä tunnelmissa. Kunnes paikalle ilmestyy luokan häirikkö ja outolintu Tschick. Yhdessä nämä kaksi erilaista sivullista poikaa lähtevät kesälomamatkalle varastetulla Ladalla. Automatka on täynnä vauhtia, vaarallisia tilanteita, outoja tapaamisia, kummallisia paikkoja. Symbolisemmalla tasolla se on matka yksinäisyydestä, ystävyytetten ja yhteyteen. Periaatteessa siis tyypillinen kasvutarina.

Jollakin lailla Ladaromaani on kuitenkin erilainen. Kirjasta esimerkiksi puuttuu täysin monille teinikirjoille tyypillinen puiseva opettavainen julistus: "huolimatta kauheista kotioloista, ymmärtämättömistä opettajista ja kauuheista luokkatovereista, tästä nuoresta kasvaa kunnollinen ihminen!!!!" Tämä tekee tarinasta jollakin lailla hyvin inhimillisen ja realistisen.

Kokonaisuudessaan tarina on hyvin elokuvamainen ja tuo mieleen lempielokuvani Goodbye Lenin. Lieneekö mielleyhtymän syynä sitten se, että molemmat tulevat tuolta saksalaiselta kielialueelta. Jotain samaa Goodbye Leninin Alexissa ja Ladaromaanin Maikissa on: niin suloisia poikia molemmat :)

Suosittelen Ladaromaania:

- teinipojille Nörtti 3sta odotellessa
- teinitytöille, jotka ovat kiinnostuneita sulkeutuneiden teinipoikien sielunelämästä
- teinipoikien äideille, a) jotka haluavat saada valotusta poikiensa sielunmaisemaan tai b) etsivät epätoivolla lukemista koneen ääreen liimautuneille pojilleen.