Kiva käsityö ja hyvä kirja koukuttaa pahasti. Tästä seurauksena lapset syö lähinnä jugurttia ja suklaamuroja.



lauantai 23. maaliskuuta 2013

kevät! missä olet?

Joskus alkutalvesta innostuin näihin kaulureihin. Sain valmiiksi kaksi. Ehkä niille tulee vielä käyttöä kunhan kevät koittaa. Jos koittaa.Eilenkin tuprutteli lunta pitkin päivää. Tänään sentään paistaa aurinko eli ehkä se lumikin sitten sulaa pikkuhiljaa.

Kaulurit oli loppujen lopuksi kiva ja helpponeuloa, kunhan tajusin ensin ohjeen idean. Ohje on siis Kipakoiden kalenterista 2012. Lanka Drops Alpacaa ja puikot 2,5.

Uhosin viimeksi, että vinolapasia tulee lisää. Niin tuleekin. Tässä toiset Drops Big Delightista. Lankaeron huomaa, Noro on niin paljon rouheampaa ja siten oudosti tyylikkäämpää. Mutta Drpos on kyllä ihanan pehmeää. Vinolapasten ohje on mulla jostain Eiran langan mainoslehtisestä,mutta löytyy varmaan muualtakin. Muistaakseni jossain kässylehdessäkin oon nähnyt viimeaikoina.



Kirjarintamalla on taas ollut enemmän hiljaiseloa. Viimeisillä sivuilla on tällä hetkellä menossa Roope Lipastin Vilhelmiina ja vanha röyhyttelijä. Kirja on varmaan oikein mukavaa luettavaa kaikille kilteille, mutkattomille alakouluikäisille kirja-ahmijoille.

Heiluttelin kirjaa myös 11-vuotiaan testihenkilön nokan edessä. Vastaus oli ehdoton ei. Kirja olisikin testihenkilölle ehkä liian kiltti. Esimerkiksi Vilhelmiinan vanhemmat ovat todella outoja, mutta eivät kuitenkaan Vilhelmiinan mielestä noloja. Testihenkilö alkaa olla esiteini-iässä, jolloin hyvässä kirjassa vanhemmat on noloja. Yleensä ottaen testihenkilö rakastaa noloutta. Palaan aiheeseen jossain vaiheessa ja esittelen testihenkilön lempikirjan Nolo elämäni, olinpa bilehile :). Mutta Vilhelmiina on siis kiltti ja siinä mielessä turvallista luettavaa myös vanhempien näkökulmasta.






2 kommenttia:

  1. Olen lukenut Lipastin pakinoita. Ihan hauskoja ja sujuvia, mutta esikoisromaani, Rajanaapuri, vaikutti aika vaisulta.

    VastaaPoista
  2. Rajanaapuria en oo lukenut, mutta se kyllä hämmästyttää, että jotakuta voidaan kutsua esikoiskirjailijaksi jopa siinä mittakaavassa, että pääsee Hesarin vuoden esikoiskirjailija -kisaan mukaan huolimatta siitä, että ko. kirjailija on ennen tätä kyseistä esikoiskirjaa jo julkaissut kasan lasten kirjoja (juuri tästä Vilhelmiinasta ja Ystäväni Pasillista kertovia). Kyllä ne mun mielestäni on kirjoja nekin. Mutta kertoohan tää jotain siitä yleisestä arvostuksesta tai sen puutteesta, mikä lasten kirjallisuuteen kohdistuu.

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...