kevät! missä olet?

Joskus alkutalvesta innostuin näihin kaulureihin. Sain valmiiksi kaksi. Ehkä niille tulee vielä käyttöä kunhan kevät koittaa. Jos koittaa.Eilenkin tuprutteli lunta pitkin päivää. Tänään sentään paistaa aurinko eli ehkä se lumikin sitten sulaa pikkuhiljaa.

Kaulurit oli loppujen lopuksi kiva ja helpponeuloa, kunhan tajusin ensin ohjeen idean. Ohje on siis Kipakoiden kalenterista 2012. Lanka Drops Alpacaa ja puikot 2,5.

Uhosin viimeksi, että vinolapasia tulee lisää. Niin tuleekin. Tässä toiset Drops Big Delightista. Lankaeron huomaa, Noro on niin paljon rouheampaa ja siten oudosti tyylikkäämpää. Mutta Drpos on kyllä ihanan pehmeää. Vinolapasten ohje on mulla jostain Eiran langan mainoslehtisestä,mutta löytyy varmaan muualtakin. Muistaakseni jossain kässylehdessäkin oon nähnyt viimeaikoina.

Kirjarintamalla on taas ollut enemmän hiljaiseloa. Viimeisillä sivuilla on tällä hetkellä menossa Roope Lipastin Vilhelmiina ja vanha röyhyttelijä. Kirja on varmaan oikein mukavaa luettavaa kaikille kilteille, mutkattomille alakouluikäisille kirja-ahmijoille.

Heiluttelin kirjaa myös 11-vuotiaan testihenkilön nokan edessä. Vastaus oli ehdoton ei. Kirja olisikin testihenkilölle ehkä liian kiltti. Esimerkiksi Vilhelmiinan vanhemmat ovat todella outoja, mutta eivät kuitenkaan Vilhelmiinan mielestä noloja. Testihenkilö alkaa olla esiteini-iässä, jolloin hyvässä kirjassa vanhemmat on noloja. Yleensä ottaen testihenkilö rakastaa noloutta. Palaan aiheeseen jossain vaiheessa ja esittelen testihenkilön lempikirjan Nolo elämäni, olinpa bilehile :). Mutta Vilhelmiina on siis kiltti ja siinä mielessä turvallista luettavaa myös vanhempien näkökulmasta.

Pääsiäisjänis tulee - oletko valmis!

Neito virkkasi mulle tällaisen kivan pääsiäisjäniksen. Keksittiin sitten, että voitais bommata se johonkin kivaan paikkaan, esim. tuohon meidän talonnurkalle ränniin :) Rännistä tuleekin hieno, kun bommitaan se ihan täyteen ... tämä taas tätä mun "teen näitä sitten ainankin 100!!!" -ajatuksia.

 

 

Kirjaan mätsäävä asustesetti

Olen lukenut Carita Forsgreniltä aikaisemmin hänen esikoiskirjansa Kolmen kuun kuningatar ja siitähän on jo aikaa ... Muistikuva kuitenkin jäi, että tykkäsin tuosta kirjasta tosi kovaa. Siihen nähden tämä nyt lukemani Perintö oli pienoinen pettymys. Syy saattaa tietysti olla se, että ensimmäinen on historiallinen romaani ja tämä uusin jonkinlainen nykyaikaiseen liikemaailmaan sijoittuva trilleri. Varsinaisesti en kuitenkaan ole mikään historiallisen romaanin suuri ystävä, joten selitys vähän ontuu. Pääosin kummassakin on kuitenkin kyse ihmissuhteista ja jännittävistä juonenkäänteistä, jotka molemmat on niin plussaa kirjalle kuin kirjalle.

Perinnön rakenne on kiva, alussa tapahtuu jotain kamalaa, mitä, se selviää vasta lopussa eli tämä todella kannustaa lukemaan. Näkökulma vaihtelee luvuittain kirjan eri henkilöiden välillä, eniten saa tilaa päähenkilö Okko. Tämä on vähän tylsää, koska itseäni olisi enemmänkin kiinnostanut Okon sisar Elli.

Kokonaisuutena kirja oli ihan luettava: kiinostava juoni, toimiva kerronnan rakenne ja viihdekirjaksi kohtuullisen uskottavat henkilöt.

Tätä pipo-kämmekkäsettiä en varsinaisesti neulonut yhdessä Perinnön kanssa, mutta laitan sen nyt tähän samaan postaukseen, koska kirjan kansi ja setin väri mätsää niin hyvin yhteen.

Malli on (kaikki jo kyllä arvaakin) Regialta. Käytin saksankielistä ohjevihkosta, joka joskus olen lankakaupasta saanut. Jotain saksantaidostani kertoo se, että ekassa kämmekässä ymmärsin ihan selkeästi, että pitää tehdä peukalokiila. Ymmärsin siis kaikki, että jätettään alussa kaksi silmukkaa lisäysten väliin, kuinka usien lisäykset toistetaan ja kuinka monta kertaa. Toisen kämmekän kohdalla en mitään tällaista ohjeesta löytänyt. Ihan selkeästi siinä sanottiin, että jätetään niin ja niin monta silmukkaa odottamaan apulangalle eli tehdään sellainen reikäpeukku. No, tein kuitenkin kiilat molempiin ja ihan hyvät tuli.

Lanka: Drops Delight

Puikot: 2,5

Löytyihän se hyvä kirja! (ja lapaset valmistui)

Vinolapaset tuli valmiiksi. Malli oli tosi kiva! Helppo, nopea ja näyttävä. Meinaan tehdä toisetkin :)

Neulomisen ohessa lukaisin paitsi sen yhden puisevan jutun myös toisen, ihan hirveän hyvä kirjan!
Seita Vuorelan Karikko on niitä kiintoisia nuorten aikuisten kirjoja, jotka melkein riittäis mulle nykyään, aiheet on niin kiinnostavia! Karikossa on kyse pojista, ystävyydestä, kuolemasta, perheestä, surusta, onnettomuuksista, tuonpuoleisesta, rajalla olemisesta jne. Kirjassa on todella huikea mystinen tunnelma sekoittuneena normi elämään ...

Vierastan juonipaljastuksia ja niitä kaipaava löytää kyllä muualta pilvin pimein. Sen sijaan suosittelen kirjaa kaikille teinipoikien kanssa eläville. Kirja ei millään muotoa ole siirappia, mutta lohdullinen kauheudestaan huolimatta.