Sukkia rauhassa, naisia sodassa

Joululoman aikana neuloin sukat varpaista varteen tällä kertaa seuraten tarkasti Melissa Morgan-Oakesin kirjan oppeja. Kirjasta löytyykin todella yksityiskohtaiset ohjeet sukkien neulomiseen. Kirja sisältää matematiikkaa ja esim. laskukaavan, jonka avulla pystyy neulomaan kuhunkin jalkaan sopivan pituiset sukat.

Aikaisemmin olen  tehnyt varpaasta varteen -sukkiin tiimalasikantapäitä ja sitten sitä yhtä, jonka nimeä en tiedä (jätetään kantapään kohtaan aukko, johin lopuksi neulotaan ikäänkuin lapasen kärki). Morgan-Oakesin kirjassa sukkiin tehdään kunnolliset kiilat ja kantalaput. Tässä plussaa on se, että kaikki kantapäänosat tehdään lyhennetyin kerroksin, mitään ei poimita mistään reunoista, jolloin rasittavia reikärivejä ei synny. Kantapää on siisti! Sen sijaan miinusta on se, että kantapää on yllättävän muhkea. Kiilassa silmukoita lisätään niin, että kantapohjan silmukkamäärä kaksinkertaistuu. Tällainen kantapää on sekä minun että neidon lituskalätyskäjalkoihin melko väljä. Ihmettelen siis, miksi kirjassa on uhrattu niinkin paljon tilaa sukan pituuden säätämiseen, mutta ei mitään tuohon leveyspuoleen. Ikäänkuin kaikki maailman jalat olisivat leveyden ja pituuden osalta samassa suhteessa.

No, luulen että vastaisuudessa keskityn siihen tiimalasikantapäähän, miten saan siinä sukan sopivan pituiseksi ja miten vältän sen yhden reiän syntymisen ...

Lanka: Regia Zoofari color

Puikot: 2,5 80cm pyörö

Malli yhdistellen kirjasta Melissa Morgan-Oakes: Varpaista varteen

Sukkia neuloessani lueskelin Anneli Kannon romaania Veriruusut. Valitsin kirjan, koska aihe (vuoden 2018 tapahtumat ja vieläpä naiset sodassa) on aina kiinnostanut ja koskettanut. Kirjaa on myös kehututtu, esim. Lukuneuvoja, jonka arvioihin yleensä luotan. Valitettavasti tällä kertaa meni valinta mönkään. Syynä Kannon käyttämä vanhahtava kerrontatyyli. Ihmiset ovat esim. "pitkänsorttisia" ja "lyhenläntiä", erään henkilöhahmon paidan kaulus on"tinkeän lian peitossa". Tinkeän? Eikö voi yksinkertaisesti, että pinttyneen? Pitääkö yrittää kirjoittaa kuin Väinö Linna, jos kirjoittaa samasta aiheesta? 

Jätin kirjan kesken noin Tapanin päivän tietämillä ja tänään lukaisin viimeiset sivut. Tottakai kyynelehdin, vaikka tarina kokonaisuudessaan jäi lukematta. Loppu ei ole onnellinen.

Ihku kauluri

Sain joululahjaksi kaverilta kerän Novitan Hile-lankaa. Tää oli kiva, koska todella harvoin nykyään tulee ostettua mitään Novitan lankaa ja sitä myöten myös useimmat Novita-lehden ohjeet jää toteuttamatta.

Googlettelin siis, mitä yhdestä kerästä Hilettä voisi saada aikaan ja uusimmasta Novitasta (talvi 2013) löytyikin kiva kauluri. Oli todella helppo, nopea ja kiva neulottava. Neidon mielestä lopputuloskin on ihku eli kimmeltää mukavasti. Näitä vois ehkä tehdä pari lisää toista väriä.

Sukkabuumi

Sukkabuumi menossa. Ja joka sukka vielä samalla mallilla, sellaista kivan aivotonta touhua, kantapää tosin vähän sotkee kuviota ja tietysti se, että jossain vaiheessa pitää ymmärtää lopettaa (se sukka) ja alkaa tehdä kärkikavennuksia. Vähän on menneet pitkiksi kaikki tällä kertaa, mutta ehkä neidon jalat vielä kasvaa. Toinen sininen on kivaa blingbling-lankaa, ei ihan erotu kuvassa.

Kahden maailman tyttö

Marja-Leena Tiaisen Kahden maailman tyttö on noussut työyhteyksissä moneen otteeseen esille. Lähinnä ollaan pohdittu voisiko kyseistä teosta vinkata esim. yläkoululuokassa, jossa istuu sulassa sovussa kantasuomalaisia, kurditaustaisia ja muita maahanmuutajataustaisia nuoria. Ennakkoasenteeni oli, että ei, mutta pitihän kirja nyt kuitenkin lukea itse, että sain selvyyden mielipiteeseeni.

Kirjassa siis Tara-niminen Helsingissä asuva kurdiperheen tyttö kamppailee sananmukaisesti kahden maailman välissä. Perhe edustaa ankaraa fundamentaalista islamia. Ystävät ja koulukaverit vetävät Taraa "tavallisten" nuorten maailmaan: Tara haluaisi liikkua vapaasti kaupungilla, pukeutua muodikkaasti, tavata poikia, rakastua. Tätä eivät isä, isoveli eivätkä muut suvun miehet voi hyväksyä. Taran vapaa-aika, Taran elämä ei ole millään tavoin hänen oma asiansa, vaan ennen kaikkea isän kunniakysymys. Käyttäytymällä vastoin perinteisiä normeja  Tara häpäisee isänsä kunnian. Taran mitättömiltä tuntuvat teot loukkaavat perheen ja suvun miesväkeä niin, että hän joutuu hengenvaaraan. Tara joutuu pakenemaan ja piiloutumaan pysyäkseen hengissä.

Tiainen kirjoittaa vetävästi. Tarina on kerrottu niin mukaansatempaavasti, että kirjaa tuskin pystyy laskemaan käsistään. Tiaisen realistinen, eleetön kirjoitustyyli on omiaan lisäämään tarinan koskettavuutta. Tekstissä ei ole mitään turhaa maalailua vain se oleellinen,mitä todella tapahtuu.

Mutta palatakseni alkuperäiseen kysymykseeni eli vinkkaisinko teosta tavalliselle suomalaiselle ysiluokalle niin en. Tarina on todellan ahdistava, eikä sitä lukiessa voi välttyä ajatukselta, onko kurdityttöjen elämä oikeasti tällaista, onko oman tyttäreni parhaan kaverin elämä tällaista. Tiainen pohjaa kirjoissaan vahvaan taustatutkimukseen, joten varmasti todellisuuspohjaa on. 

Tosiasiassa Tiainen kertoo yhden kurditytön tarinan (jolla varmasti on useitakin vastineita todellisuudessa), mutta oikeasti kaikkien kurdityttöjen (suurimman osan) elämä ei ole yhtään näin kamala. Kaikki kurdi-isät eivät julista tyttärilleen kuolemantuomiota, jos tytär käy pizzalla suomalaispojan kanssa. Kirja yleistää epämiellyttävällä tavalla ääri-ilmiön koskemaan koko ryhmää. Samalla tavalla voitaisiin yleistää fundamentaalikristittyjen ehkäisykielto ja naisten synnytyskonerooli koskemaan kaikkia kristittyjä. 

Kahden maailman tyttö painii samassa sarjassa Anja Snellmanin ja Jari Tervon Laylan kanssa. Kaikissa näissä suomalainen kirjailija on ottanut asiakseen kertoa itselleen vieraassa kulttuurissa ilmenevästä ongelmasta. Tämäkin tuntuu vastenmieliseltä. Odotan kovasti suomalaisten maahanmuuttajataustaisten naisten kirjoittamia tarinoita. Tällä saralla raikkaita tuulahduksia ovat esim. ruotsalaisen Marjaneh Bakhtiarin kirjat Mistään kotoisin ja Toista maata.  

Pussukoita ei voi koskaan olla liikaa

Olimme neidon kanssa pari viikonloppua (perjantai-ilta + lauantai) kestävällä Vaasa-opiston Kassit ja pussit kierrätysmateriaaleista -kurssilla. Ennakko-odotuksia ja suunnitelmia meillä ei ollut joten ensimmäinen viikonloppu meni vähän sellaisissa mitä-mitä-tunnelmissa erilaisia tekniikoita testaillen.

Kurssilla siis tehtiin lähinnä kasseja ja pussukoita paperista ja muovipusseista. Muovi ei ihan näin alkuun osoittautunut oikein meidän matskuksi, mutta tarkoitus kyllä on kokeiluja jatkaa silläkin saralla. Moni kurssilainen sai nimittäin ihan hienoja juttuja aikaan vanhoista ostoskasseista.  Sen sijaan paperikassit onnistui meillä  kivasti ja niiden työstäminen tosi oli  hauskaa!

Minähän en ole mikään ompelija, joten ihan kivaa oli nyt rohkaistua silläkin saralla. Yllätyksekseni osasin kiinnittää vetoketjun!

Materiaalina käytimme Aku Ankkoja, vanhaa Kansan Kulttuurin kustantamaa venäläistä satukirjaa, Indiskan muovikassia, läpinäkyvää muovia ja pitsiä.

Paperipussukoiden pinta on käsitelty tekstiililakalla kestävämmäksi ja kosteutta ja likaahylkiväksi. Muovipussukoiden materiaali on saatu aikaan sulattamallasilitysraudalla useita muovipussikerrokisa yhteen. Kuvassa olevien pussien muovikerrosten väliin on silitetty tavallista pitsinauhaa. 

Tilanne on nyt se, että luen sanomalehteäkin vähän "sillä silmällä". No, mottonihan on aina ollut tuo postauksen otsikko "pussuikoita ei voi koskaan olla liikaa". Eihän?

Nyppyjen neulominen

Miten neulotaan 7 silmukkaa nurin yhteen? Ei mitenkään!!! Tähän vaiheeseen oli tyssätä hyvin alkanut Annis-huivini. Googlettelin ja kollasin kaikenmaailman ohjeita ja Youtube-videoita aiheesta, kunnes lopulta laitoin avunpyynnön neulekahvilamme Facebook-sivulle. Onneksi on neulekahvila!! Onneksi Anne on siellä!! Häneltä nimittäin sain ohjeen, jolla jopa minä onnistun saamaan aikaan seitsemän (tai jopa useamman) silmukan nypyn!!

Nyppy tehdään näin:

Lanka työn eteen (ollaan nurjalla puolella), nosta ekat 6 silmukkaa neulomatta (niin päin kuin aikoisit neuloa ne nurin) oikealle puikolle. Neulo seitsemäs silmukka nurin ja nostele ylivetokaventaen ne kuusi silmukkaa yksitellen neulotun silmukan yli, lopuksi kiristä lanka. Ja siinä se. Vähän vaatii harjoitusta tuo kohta "lopuksi kiristä lanka", mutta muuten nyppyjä tosiaan syntyy ilman mitään ylimääräisiä puikkoja, virkkuuskoukkuja tai sormen sijoittamista neulottavien silmukoiden sisälle.

Lanka  Marks&Kattens Fame trend

Maankohoaminen

Osallistuin tänään Vaasan torilla neuleperformanssiin, jonka aiheena oli maankohomainen. Maahan kohoaa merenkurkussa noin 8,5 mm vuodessa, mikä antaa oman säväyksensä täkäläiselle merimaisemalle. Jos ilmastonmuutosta ei olisi, voisimme parin tuhannen vuoden päästä kävellä Ruotsiin. Se olisi kyllä kiva, koska nykyinen Vaasan ja Uumajan välillä liikennöivä alus on niin kämänen, etten minä ainakaan siihen uskalla jalallani astua ...

No, joka tapauksessa neuloimme noin 70 naisen porukalla maankohoamista noin tunnin verran. Jokainen oli kotona neulonut sinisen meriosan, jotka torilla yhdistettiin harmaalla merestä kohoavia kiviä ja saaria symboloivalla harmaalla langalla. Seisoimme ringissä ja neuloimme haitarimusiikin säestyksellä. Järjettömän kivaa :D

Performanssi on ruotsalaisen tekstiilitaiteilija Kerstin Lindströmin hanke.

Neuloimme ringissä, keskellä maassa näkyy Ruotsissa aikaisemmin neulottu maankohoaminen I

Merestä kohoavat neulovat naiset: minä ja Pirjoliisa

Siniset palat yhdistyy, kun harmaalla neulotaan yhtäpötköä

Harmaata tuli neulottua tänään ehkä noin kuusi kerrosta. Neulominen jatkuu ensi kesänä Vaasassa järjestettävässä neulesymposiumissa.