Kahden maailman tyttö

Marja-Leena Tiaisen Kahden maailman tyttö on noussut työyhteyksissä moneen otteeseen esille. Lähinnä ollaan pohdittu voisiko kyseistä teosta vinkata esim. yläkoululuokassa, jossa istuu sulassa sovussa kantasuomalaisia, kurditaustaisia ja muita maahanmuutajataustaisia nuoria. Ennakkoasenteeni oli, että ei, mutta pitihän kirja nyt kuitenkin lukea itse, että sain selvyyden mielipiteeseeni.

Kirjassa siis Tara-niminen Helsingissä asuva kurdiperheen tyttö kamppailee sananmukaisesti kahden maailman välissä. Perhe edustaa ankaraa fundamentaalista islamia. Ystävät ja koulukaverit vetävät Taraa "tavallisten" nuorten maailmaan: Tara haluaisi liikkua vapaasti kaupungilla, pukeutua muodikkaasti, tavata poikia, rakastua. Tätä eivät isä, isoveli eivätkä muut suvun miehet voi hyväksyä. Taran vapaa-aika, Taran elämä ei ole millään tavoin hänen oma asiansa, vaan ennen kaikkea isän kunniakysymys. Käyttäytymällä vastoin perinteisiä normeja  Tara häpäisee isänsä kunnian. Taran mitättömiltä tuntuvat teot loukkaavat perheen ja suvun miesväkeä niin, että hän joutuu hengenvaaraan. Tara joutuu pakenemaan ja piiloutumaan pysyäkseen hengissä.

Tiainen kirjoittaa vetävästi. Tarina on kerrottu niin mukaansatempaavasti, että kirjaa tuskin pystyy laskemaan käsistään. Tiaisen realistinen, eleetön kirjoitustyyli on omiaan lisäämään tarinan koskettavuutta. Tekstissä ei ole mitään turhaa maalailua vain se oleellinen,mitä todella tapahtuu.

Mutta palatakseni alkuperäiseen kysymykseeni eli vinkkaisinko teosta tavalliselle suomalaiselle ysiluokalle niin en. Tarina on todellan ahdistava, eikä sitä lukiessa voi välttyä ajatukselta, onko kurdityttöjen elämä oikeasti tällaista, onko oman tyttäreni parhaan kaverin elämä tällaista. Tiainen pohjaa kirjoissaan vahvaan taustatutkimukseen, joten varmasti todellisuuspohjaa on. 

Tosiasiassa Tiainen kertoo yhden kurditytön tarinan (jolla varmasti on useitakin vastineita todellisuudessa), mutta oikeasti kaikkien kurdityttöjen (suurimman osan) elämä ei ole yhtään näin kamala. Kaikki kurdi-isät eivät julista tyttärilleen kuolemantuomiota, jos tytär käy pizzalla suomalaispojan kanssa. Kirja yleistää epämiellyttävällä tavalla ääri-ilmiön koskemaan koko ryhmää. Samalla tavalla voitaisiin yleistää fundamentaalikristittyjen ehkäisykielto ja naisten synnytyskonerooli koskemaan kaikkia kristittyjä. 

Kahden maailman tyttö painii samassa sarjassa Anja Snellmanin ja Jari Tervon Laylan kanssa. Kaikissa näissä suomalainen kirjailija on ottanut asiakseen kertoa itselleen vieraassa kulttuurissa ilmenevästä ongelmasta. Tämäkin tuntuu vastenmieliseltä. Odotan kovasti suomalaisten maahanmuuttajataustaisten naisten kirjoittamia tarinoita. Tällä saralla raikkaita tuulahduksia ovat esim. ruotsalaisen Marjaneh Bakhtiarin kirjat Mistään kotoisin ja Toista maata.