Because I am a girl

Harvemmin tulee luettua elämäkertoja tai kauheita tositarinoita surkeista ihmiskohtaloista. Nyt kuitenkin sattui töissä kateen tämä:

Nojoud Ali

Delphine Minoui:

Nojoud

10 vuotta, eronnut

Kiinnostuin ehkä siksi, että kannen kuvassa Nojoud on yllättävästi kovin samannäköinen kuin oma 9-vuotias tyttöni. Tummempi vain. Samanlainen yhtäaikaa ujo ja pirteä ilme.

Nojoudin tarina on tyly: isä päättää tyttöä "suojellakseen" naittaa tämän jollekin baarissa tapaamalleen kolmekymppiselle ääliölle. Siitä alkaen Nojoudin elämä on yhtä helvettiä miehen seksileluna ja anopin keittiöorjana. Nojoud on kuitenkin siitä erikoinen tyttö, että hän päättää hakea itselleen oikeutta ja saa sitä jopa yllättävänkin nopeasti. Tapaus sai aikanaan paljon julkisuutta ja siitä johtuen kai myös ratkesi niinkin nopeasti.

Kirja on kirjoitettu ikäänkuin Nojoudin itsensä suulla jo on siinä mielessä vähän kömpelö ja ristiriitainen, näkökulma ei pysy kohdallaan ja teksti on paikoin liian aikuismaista. Mutta sillä ei tässä ole merkitystä, tärkeintä on, että tarina on tullut kerrottua. On tärkeää tietää, että tämä tapahtuu todella, ei vain uutisissa tai romaaneissa, vaan oikeasti minun oman tyttöni ikätovereille. Tytöille, jotka samalla lailla haluaisivat leikkiä barbeilla, syödä suklaakakkua ja piirrellä "onnen taloja".

Olin tästä niin järkyttynyt, että googlailin aiheesta vanhoja dokumentteja ja järkytyin vielä lisää: yhdessäkin pätkässä jemeniläislainsäätäjämies levitteli käsiään ja ihmetteli, että mikä tässä nyt on ongelma? Näinhän tässä on toimittu Muhamedista alkaen. Mikä ongelma?!?

Inspiraation lähteitä

Edellisessä postauksessa oli se lankalaatikkopyramidi ja tässä nyt sitten vastaava kirjoista. Nämä on siis ne, jotka ei mahdu kirjahyllyyn ... lähinnä viime vuonna ostetut. Eli kyllä pitäis ohjeitakin löytyä, kun tekemisen into iskee. Näin ei vaan sitten usein ole. Yleensähän käsilläolevat langat ja ohjeet ei kohtaa toisiaan, puhumattakaan siitä VISIOSTA, joka omassa päässä epämääräisesti pyörii eikä kohtaa yhtään mitään konkreettista missään.

Tytär jakelee järkeviä ja järjestelmällisiä ohjeitaan: "sun pitää ruveta niin, että otat sieltä laatikosta vain yhdet langat ja sitten järjestykses päällimmäisestä kirjasta rupeet tekemään ensimmäistä ohjetta." Kurkistus neidon huoneeseen osoittaa, ettei hän oikeasti kuitenkaan ole tuollainen kurinalaisen järjestelmällisyyden perikuva. Kunhan puhuu.

Takatalvi

Keväänodotukseen tuli vähän takapakkia, kun yöllä oli yllättäen satanut noin puolimetriä lunta. Eli nämä tyttären kevättamineet saavat nyt myös luvan odottaa, odottaa, odottaa ....

Malli on "Kesävoi" Ilona Korhosen ja Jenni Östermanin Neulekirjasta. Ja lanka Lang Yarns Jawoll Magic Pirjoliisasta.

Tällä hetkellä olen sellaisessa katastrofaalisessa tilassa, ettei minulla ole menossa mitään neuletta (yhdet ikävän väriseet sukat on keskeneräisenä kaapinperällä, mutta niitä ei lasketa). Tarkoitus oli jo eilen mennä hakemaan Pirjoliisalta lankaa tähän tunikaan, mutta sääolosuhteet ovat minua vastaan.Eilen ei huvittanut pyöräillä tuulen takia ja nyt on esteenä tuo kirottu lumi :(
Lankaa kyllä löytyy kotoakin, muttei tietenkään tuohon tunikaan sopivaa!

Kenkiä, kenkiä!!

Olen tällä hetkellä työtön joten minulla on aikaa surffata netissä ja ostella tavaroita. Se työttömyydessä juuri onkin niin typerää, kerrankin olisi aikaa oikein kunnolla shoppailla ja tuhlata rahaa - jota ei ole. Ruokakaupassa esim. olisi aikaa yllin kyllin tutkiskella kaikkia uutuuksia, mitä normi työpäivän jälkeisellä kauppareissulla ei ehdi edes huomata. No tätä iloa on minulla tositaiseksi edessä vain viikko, joten onneksi ehdin ostaa edes nämä kengät:

Tässä uudet ja vanhat Gudrun-kengät, noi punaiset saappaat on myös uudet :)

Ja sitten myös oikeasti vanhat, joita en raaski heittää pois, vaikka toisesta on pohja ihan halki

Ehkä kesällä istutan niihin jotain orvokkeja ....

Työttömänä voi kuvitella, että olen neulonut kaikenkaista kasapäittäin. No en ole. Kesken on yhdet sukat ja valmis tällainen ABC-huivi. Väri oli vyyhdissä kiva, mutta valmiissa neuleessa aika militantti maastokuvio. Lanka on ylellinen Malabrigo Lace, mikä sekin on jyrkästi ristiriidassa tuohon maastokuvioon nähden. Eli väri viittaa kaljupäiseen teinipoikaan ja langan tuntu äidin juhlaillallisasuun  ...  



Pinkkiä hyväntekeväisyyttä

Hyväntekeväisyysvouhotus jatkuu edelleen. Tähän mennessä en ole ollut Planin kanssa missään tekemisissä, mutta nyt innostuin tilaamaan heiltä kivoja "Becase I'm a Girl" -ystävänpäiväheijastimia. Heijastimethan on jostain kumman syystä mun heikkous eli, jos kaikki tästä talosta löytyvät heijastimet asetettaisiin päiväntasaajalle riviin, niin kyllä siinä olisi paikallisilla ihmettelemistä ... No joka tapauksessa tilasin näitä heijastimia, että tytär voi antaa niitä ystävättärilleen ystävänpäivälahjaksi. Lisäksi ollaan tässä pikkuhiljaa tutustuttu myös aiheeseen, minkälaista tyttönä oleminen on joissain toisissa paikoissa. Eli ihan hyvä kasvatuksellinenkin juttu oli nämä heijastimet. Heijastimien lisäksi tuli sitten (tietysti) ostettua myös T-paita ...

Samalla vaaleanpunaisella, I'm a Girl-, kimalluslinjalla mennään myös neulerintamalla. Tytär halusi lötsöpipon Novitan Kide-langasta ja sen hän myös sai. Aika makea diskopalloefekti syntyy langan paljeteista ja akryylipipothan on nyt niin IN muutenkin :-)

Uskonnollinen kriisi

Olen uskonnollisessa kriisissä. Haluaisin iltaisin ristiä käteni ja sanoa: "Rakas isä taivaassa, katso lapseni perään siellä, minne itse en pääse. Suojele hänen ajatuksiaan ja sydäntään, opasta häntä siellä, missä hän ei äitiä kuule." ja sitten kellistää pääni tyynyyn, nukkua rauhallista viattomuuden unta aamuun asti. Mutta ei vaan onnistu. En nimittäin osaa uskoa paristakaan syystä. Ensinnäkin olen saanut perusteellisen materialistiseen maailmankatsomukseen perustuvan kotikasvatuksen tyyliin: "ihminen on alkujansa kala. Kyllä sen on tunnustanu kapitalistinenkin tiäremiäs." Toisekseen tunnen lukuisia äitejä, jotka ovat uskoneet lastensa elämän taivaallisen isän käsiin ja huonosti on silti käynyt.

Kaiken kaikkiaan en vain osaa kuvitella tämän meidän todellisuutemme ulkopuolella olevaa kaikkivaltiasta, joka kuuntelisi näitä meidän rukouksiamme ja sitten niiden perusteella huolehtisi toisista ja sitten taas toisista ei. Jos rukoilen jotain, se kai tarkoittaa, että uskon tuohon johonkin ja pidän sitä hyvänä. Mutta miten voin pitää hyvänä sellaista, joka vaatii hyvyytensä vastineeksi uskomista (ja kaikenmaailman temppuja ja loitsuja vielä päälle). Tuollainen jumala ei ole kokonaan hyvä eikä silloin kai mikään kaikkivaltias. Ollaan tytön kanssa lueskeltu Narnia-sarjaa ja en kyllä yhtään ymmärrä Aslania. Minusta hän on kaikessa salaperäisyydessään pikkumainen ja ilkeä.

Paripäivää sitten lueskelin hammaslääkärin vastaanottohuoneessa naistenlehteä, jossa joku tunnettu kirkkoisä pohdiskeli näitä uskomisjuttuja ja siteerasi Juice Leskistä :"Jumala on vaikken uskokaan". Kirkkoisän mielestä tuo oli hyvin sanottu ja niin minunkin mielestäni, siis ajatus, että kaikkivaltias jumala on ja huolehtii ja paskat välittää siitä uskonko vaiko enkö. Mutta jotain häikkää tässä nyt on kun luterilaisen kirkkomme johtavan henkilön pitää hakea uskonselitystä Juice Leskiseltä!

Tähän uskonnolliseen kriisiin liittyy kai myös se, että olen sortunut harjoittamaan hyväntekeväisyyttä, jopa kristillistä sellaista. Aloin nimittäin neuloa näitä nuttuja Etiopian nälkäänäkeville lapsosille. Mietin oikein, että mikä häiriö tässä nyt on. Kotikasvatus nimittäin sanoo, ettei maailma parane hyväntekeväisyydellä (tiedättehän tuon laulun: "Pitäkööt leijonat makeiskorinsa, puolueettomat humanistit korulauseensa ..."). Iän karttuessa olen tietysti pehmentynyt ja uskon nykyään kyllä, että yksittäisen ihmisen teoilla voi olla (jotain) merkitystä maailman muuttamisessa paremmaksi, mutta hoidan silti tuon muuttamispuolen ison kansainvälisen järjestön kautta ja maksan selvää rahaa, en mitään nuttuja!

Olen nyt neulonut kaksi nuttua ja uskoni siihen, että Afrikan lasten hätä tästä yhtään miksikään muuttuu on nollassa. Todennäköisesti en neulo enää yhtään ainoaa nuttua. Se oli nimittäin tylsää! Mieluummin lahjoitan kolmen kuukauden lankarahat Unicefille ja tasan varmaa on, että se auttaa enemmän. Aamen!

Hengellismaailmantuskallispoliittisessa ahdingossani minua ilahduttaa Tunnustus, jonka sain ihanalta iloiselta ystävältäni Präntöön Kruppukräätäriltä.  Kiitos!

Sääntöjen mukaan tämä tunnustus pitäisi jakaa viidelletoista ansioituneelle blogille, mutta minä jaan sen nyt vain yhdelle eli sisareni salaiselle blogille "Vanhan talon tarinoita". Oikeastihan tuo blogi on niin hieno, että se kevyesti vastaa viitätoista tavallista ja sisko itse on tietenkin viisitoista kertaisesti hienoin sisko, mitä minulla on koskaan ollut!

Tunnustuksen yhteydessä pitäisi vielä lopuksi tehdä seitsemän tunnustusta itsestä, mutta eiköhän niitä jo tullut tuossa ihan riittävästi :)

Vappua odotellessa

Kerrankin mä olen ajoissa liikkeellä. Sain nimittäin eilen valmiiksi aivan ilmetyn Vappu-huivin!

Malli on peräisin Ullasta ja nimeltään Henkäys. Helppo ja kiva tehdä. Ainoa miinus koko jutussa on lanka (Opal, Kunterbunt pullover- & sockenwolle), joka periaatteessa on upea, mutta koska on käsittääkseni käsityönä värjätty, on vyyhdeissä todellakin merkittäviä eroja. Eli tässä mun huivissani esim., kun lankaa meni reippaasti toista vyyhtiä, tämä tarkoittaa, että toinen pää on selvästi keltaisempi kuin toinen. Toinen ei ole oikeastaan yhtään keltainen. Mutta eihän se toki Vappuna haittaa mitään.

Sitten päätin, että rupean urakoimaan lapasia niin, että peukalokiilasta tulee samanlainen automaatio kuin sukan kantapää. Näissä lanka on Punta Yarnsilta ja malli sama kuin edellisissä fröökynän lapasissa eli omasta päästä.

Kohta on tilanne se, että tyttärellä on eri lapaset kuukauden jokaiselle päivälle. Ja eteisen kaaos senkuin pahenee ...

Tästä johtuikin mieleeni, että sisko tuolla omassa blogissaan leveilee, että on aloittanut taistelun tavarapaljoutta vastaan ja heittänyt pois joitain ostoskuitteja! Sain tästä niin voimakkaan inspiraation, että (melkein) rupesin siivoamaan ja heitin pois:

 3 CD-levyä

1 videokasetti

2 kalsarit

1 sukat

 1 kengät

1 verkkarit

 2 t-paitaa

 2 lippistä

Tämän jälkeen voisi kuvitella, että olotila kodissa / omassa päässä olisi edes jotenkin seesteinen ja ikäänkuin uutta tilaa antava. Voin kertoa: ei tunnu eikä näy missään.