"Mutta jos kukaan ei voi sille mitään, niin kai se saa luvan olla niin"

Olen viime aikoina yrittänyt lukea yhtä jos toistakin aikuisten kirjaa. Ei onnistu. Ongelmana on, että suurimmassa osassa aikuisten kirjoja on heti alussa aivan tolkuttomasti sanoja ja asiaa eli en pääse alkua pitemmälle, kun jo joko nukahdan tai ajaudun tekemään jotain vallan muuta. Jos onnistun päästä alkua pitemmälle, on työsarkaa silti liikaa. Aikuisten kirjoissa on aivan liikaa sanoja, sivuja ja asioita.

Siksi onkin parempi lukea lasten ja nuortenkirjoja (paitsi fantasiaa, joissa sanoja, sivuja, asioita ja jopa osia riittää). Lasten kirjoissa sivumäärä rajoittuu yleensä alle kahteensataan, luvut on sopivan lyhyitä ja kerronta tehokasta ja suoraa. Hyvä esimerkki tästä on uusi lempikirjani Päivän Harri, kirjoittanut Susanna Alakoski.

Alakoskihan on tullut tunnetuksi ruotsinsuomalaisten kurjalistokuvaajana teoksillaan Sikalat ja Hyvää vangkilaa, toivoo Jenna. Myös Päivän Harrin päähenkilö ja minäkertoja Tiia on suomalaistaustainen, mutta kurjalistokuvauksena kirjaa ei voi pitää, sen verran positiivivista tyttöenergiaa pursuava kirjan yleisävy on.

Tiian terävä-älyinen, naseva arkipäivän kuvaus on kuin raikas tuulahdus kaiken tekotaiteellisen aikuisfilosofoinnin jälkeen! Toisaalta teos on raikas tuulahdus myös tekohumoristisessa ja aikuisvitsikkäässä lastenkirjallisuuden kentässä. Alakosken kertojaääni todella kuulostaa kymmenvuotiaalta tytöltä, jolla on paljon sanottavaa, paljon ajatuksia.

Periaatteessa Päivän Harri voisi olla ongelmakirja: Tiia on allerginen, hänen äitinsä on kuollut, hän on maahanmuutajataustainen, perhe on köyhä, luokassa on paljon ongelmalapsia jne. Mutta ei, verrattuna Alakosken aikuisten kirjoihin Päivän Harrista välittyy erittäin positiivinen elämänasenne ja usko ihmiseen, sekä lapseen että aikuiseen.

Suosittelen tätä kaikille nelosluokkalaisille, sekä tytöille että pojille, kaikille aikuisille, jotka eivät jaksa lukea paksuja ja vaikeatajuisia kirjoja, kaikille, jotka eivät tykkää siirapista, mutta eivät myöskään kurjalistokuvauksista eli ihmisille, jotka tykkää, että kirjassa puhutaan raskaistakin asioista, mutta voimaannuttavalla tavalla. Suosittelen kyllä kaikille oikeestaan, kansikaan ei näytä niin typerältä nyt, kun olen lukenut kirjan ja tajuan, mitä kannella halutaan kertoa.

Odotan innolla tämän kolmiosaiseksi luvatun sarjan seuraavaa osaa.