Teos etenee alusta alkaen hidastempoisesti, vaikka maantieteellisesti reissaillaan ristiin rastiin ympäri maailmaa. Minun kaltaiselleni huonomuistiselle lukijalle hitaus ja jatkuva kertailu tavallaan sopii, tulee ainakin selväksi, että päähenkilö on "pitkä ja hoikka ja hänen tummat hiuksensa laskeutuvat kasvojen molemmin puolin". Tätä kuten myös jokaisen muun mukana olevan henkilön ulkonäköön liittyvää seikkaa toistellaan joka ainoassa kirjan melko lyhyessä luvussa. Alkaa jossain vaiheessa tulla selväksi. Myös juoni etenee kuin tervassa, joka käänteessä kerrataan, mitä aikaisemmin on tapahtunut ja ennen kaikkea, miten kukakin henkilö on missäkin tilanteessa ollut pukeutuneena. Ei pitkän päälle valitettavasati kovin kiinnostavaa.
Puolessa välissä kirjaa alkaa harmittaa, miksen ole laskenut alusta asti kuinka usein kirjassa mainitaan joku tuotemerkki. Olisi ollut kiinnostava tietää. Mietin myös saako kirjailija jotain korvausta tästä tekemästään tuotesijoittelusta. Entä pahisten käyttämät tuotteet, ovatko ne päätyneet pahiksille siksi, ettei valmistaja ole suostunut maksamaan kirjailijalle tämän vaatimaa korvausta? Joka tapauksessa tulee selväksi, että piikkikorkoiset punapohjaiset Louboutinit ovat jotenkin halvan ja nousukasmaisen oloiset, koska niitä käyttää ruma itäeurooppalainen vanha selluliittinen psykopaatti, joka kaiken kukkuraksi on ostanut kyseiset jalkineet alennuksella puoleen hintaan (myydäänkö mitään oikeasti arvokasta ja tyylikästä koskaan missään puoleen hintaan?).
Parhaiten teosta voisi kuvata sanalla yllätyksetön. Alusta saakka on selvää, kuka on pahis ja rikollinen, että rakastavaiset saavat lopussa toisensa, että kaikille mukana oleville koirille käy hyvin jne. Ainoa yllätys oikeastaan oli, että näinkin suosittun kirjailijan kirja voi olla näinkin mitätön ...
Teos tosiaan vilisi tuttuja ja tuntemattomia ylellisiä tuotemerkkejä kyllästyttävyyteen saakka. Tähän sopiikin lukemisen ohessa neulomani lapaset: lanka siis Noroa (villaa tosin) ja puikot Knit Pro.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti