Joulu on ollut minulle koko elämäni ajan vuoden tärkein juhla. Parhaimmillaan / pahimmillaan olen aloittanut seuraavan joulun valmistelut jo uuden vuoden päivänä. Lapsuudessa joulut olivat massiivisia spektaakkeleita johtuen äidin joulufanaattisuudesta. Koti myllättiin uusiksi miltei joka joulu: keittiö vähintäänkin maalattiin, matot uusiksi ja totaalinen suursiivous juuriharjaa ja mäntysuopaa apuna käyttäen. Jouluaatto vietettiin perheen kesken, pyhät sukulaisten notkuvien kahvipöytien äärellä kyläillen.
Aikuisuuden kynnyksellä lapsuuden joulu alkoi menettää hohdetta, siksi olikin mahtavaa, kun löysin miehen, jonka kanssa saatoin alkaa viettää omia jouluja. Mies ei ehkä alussa ollut niin innoissaan, mutta vuosien saatossa hänkin on oppinut. Ja viimeistään omien lasten synnyttyä on joulu vienyt meidät mukanaan, toki hyvinkin omanlainen joulu: meillä ei esim. koskaan syödä joulun perinneruokia vaan lapset saavat itse päättää, mitä haluavat jouluna syödä. Usein se on ollut spagettia ja jauhelihakastiketta. Miehen kanssa on jo parinkymmenen joulun ajan syöty Pirkkalehdestä löytyneen ohjeen mukaan valmistettua kasvisruukkua.
Toistaiseksi jo aikuiset ja aikuistuvat lapset ovat halunneet viettää joulua tutulla tavalla. Itse välillä mietin, voisiko toisinkin tehdä, mutta toistaiseksi olen minäkin päätynyt tähän perinteiseen. Joulua on niin kiva, viettää kun siihen liittyy niin paljon valmista hauskaa ja tunnelmallista rekvisiittaa! Ajatellaan vaikka adventtikalentereita, joululauluja, jouluelokuvia ja -kirjoja, lahjoja, koristeita, pikkujouluja jne jne. Sekin on mahtavaa, että jouluna saa koulusta ja usein töistäkin ihanan pitkän loman.
Juuri ehkä pitkä loma tekee joulusta aivan erityisen ihanan. Se nimittäin tulee poikkeuksetta tarpeeseen! Takana on pitkä, pimeä, jäinen, sateinen, tuulinen, töissä rasittava, kotona takkuinen syksy. Sen läpi on jaksanut raahustaa vain ja melkein ainoastaan siinä lujassa uskossa, että kohta on sentään joulu! Viimeisistä päivistä selvitään vain kalenterin luukkuja availlen. Mutta selvitään! Joulu tulee, päästään lepoon, ollaan kilttejä ja ystävällisiä toisille, annetaan lahjoja, ollaan lähellä. Ollaan tosiaan ansaittu se vuoden lakipisteen loma ja juhla! Tähän ikään mennessä olen ehtinyt selvitä jo mitä haasteellisimmista syksyistä yhdessä läheisteni kanssa. Ollaan selvitty vuosi loppuun, päästy lepoon, jonka takana häämöttelee jo uusi alku.
Kansatieteilijät varmaan tietävät, että tässä juuri onkin joulun alkuperäinen ydin, vuoden kierto, loppu ja uusi alku. Meillä tämä on saanut kristillisen muodon, jossa Jeesus lapsi symboloi uutta alku ja kaikkea hyvää, ystävällistä ja kilttiä. Kristityt ovat ikään kuin omineet joulun itselleen! Tämä on väärin! Myös me uskonnottomat ja muun uskoiset, koko sekalainen joukko kaikenkarvaista kansaa on ansainnut tuon vuoden ihanimman juhlan, tuon merkkipaalun, tuon lakipisteen! Myös me muut annamme anteeksi, myös me muut löydämme rauhan, myös me muut näemme valon! Meidän J-sana ei vaan ole Jeesus eikä Jumala, meidän J-sana on Joulu!
Tänään sain ilokseni osallistua Huutoniemen koulun joulujuhlaan, vaikka omat lapset eivät tuota koulua enää käykään. Koulun joulujuhlat ovat ihania, tunteikkaita tilaisuuksia, joissa poikkeuksetta itken monistakin syistä, nykyään usein siksi, kun muistan kaikki ne juhlat, joissa omat lapset ovat niin innoissaan ja jännittyneinä olleet esiintymässä. Juhlat on aina tuntuneet tärkeiltä hetkiltä sekä itselle että lapsille. Sitäkin ahdistavammalta on tuntunut sitten se vieraus, jota juhlien kristillinen sisältö on saanut aikaan. Se olo, kun olet itselle tärkeässä juhlassa ulkopuolinen! Se olo, kun haluaisit oikein iloita ja laulaa yhdessä ihania joulun lauluja, mutta ei oikein koska Jeesus. En tiedä, kuinka vaikeaa kristityn on ymmärtää tätä, he ovat meillä niin enemmistönä ja valtavirtana, etteivät koskaan itse joudu kokemaan tuollaista ulkopuolisuuden tunnetta.
Huutoniemen koulun joulujuhlassa oli otettu askeleita kohti uskonnollisesti neutraalia joulujuhlaa. Näen, miten vaikeaa se on. Siksi arvostan todella kaikkia niitä kristittyjä ihmisiä ja opettajia, jotka uskaltavat antaa tilaa myös meille muille jouluihmisille.
Rauhallista, huoletonta, yhteistä, erilaista samanlaista joulua ystävät!
