Elossa ollaan!

En ole kesän kuluessa muuttunut täysin kädettömäksi, vaikka tämä minimaalinen blogiaktiivisuus saattaa sellaiseen viitatakin. Vähemmän on tietysti tullut puikkoja heiluteltua, kun koko ajan on ollut niin ihanan kuuma, että villalanka huopuu itsestään käsissä. Raportoin sitten jossain vaiheessa kaikista keskeneräisyyksistä, jota kesän aikana sain ilokseni valmiiksi plus kerron langoista, joita tuli ostettua, kun kävin pikkutenavien kanssa Virossa.

Nyt tarjoilen vain muutamat kuvat Vaasan Taiteiden yöstä ja Kirjaston neulekahvilan graffitipisteen aikaansaannoksista. Valmiit graffitit sijaitsevat siis Vaasan kaupunginkirjastoa ympäröivässä puistossa. Niitä voi siellä käydä ihailemassa ken siellä päin liikkuu.

Sytomyssyjä

Vähän on tullut neulottua sytomyssyjä tässä. Jotenkin on sellainen olo, etten halua vähään aikaan tehdä yhtään myssyä. Mutta katsotaan nyt. Pipo on kyllä ehdoton suosikkini, se on aika pieni ja nopea tehdä  ja mikä parasta niitä ei tarvitse tehdä kuin yksi samanlainen kappale. Eli voi olla, että aika pian tulee olo, että tarvitaan välttämättä muutamia uusia kevätpäähineitä :)

Puikot järjestykseen

Olen säilyttänyt puikkoja tähän saakka sellaisessa vanhassa hokkarilaatikossa, joka on paitsi järkyttävän ruma myös turhan tilaavievä. Nyt sain lopultakin hiihtoloman  (=lomaa hiihtämisestä) kunniaksi ommeltua tuollaisen kätevän lokerikon, jossa puikot pysyykin paremmin järjestyksessä. Samalla huomasin, ettei minulla ole yhtään paljon puikkoja! Iso laatikko on vain hämännyt luulemaan niin :).  Ohjeen tähän lokerikkoon nappasin Debbie Stollerin Stitch'n bitch - neulojan käsikirjasta. Vähän kyllä hirvitti, koska ohjeessa kehotettiin esim. "harsimaan", mutta hyvin se onnistui, vaikken tietenkään mitään harsinut. Isoin homma tässä oli kaivaa kankaat esille kaaapin perältä ja sitten taas sulloa ne sinne takaisin.

Pitkät puikot on nyt siis tuossa uudessa kangaslokerikossa, sukkapuikot pojan eskarilaisena tuunaamassa sipsipurkissa, pyöröpuikot sopivan kokoisessa pahvilaatikossa ja muut härvelit (palmikkopuikot sun muut) tuossa Regian omituisen kokoisessa peltilaatikossa. Pyöröpuikot vielä mietityttää, pitäsikö niille kehitellä joku hauskempi systeemi, mutta toisteiseksi saa kelvata näin.

Onko avaimet - missä avaimet!?!

Töissä on rasittavaa, kun ei tiedä missä pitää avaimia, jos housuissa ei ole taskua. Hädässä joutuu roikottamaan kaulassaan jotain oranssia mainosremeliä, jossa lukee esim. "paikallisosuuspankki". Ei kivaa. Jokunen aika sitten näin lehdessä hienon avainkorun, siis ihan niin kuin helmet, mutta siinä mukana oli sellainen koukkuhommeli, johon voi kiinnittää avaimet. Siitä hetkestä alkaen olen unelmoinut tuollaisesta korusta ja nyt tänä viikonloppuna toiveeni toteutui! Askartelin tuollaisen helmiremelin itselleni ja sitten vielä tyttären kanssa toiset. Ettei tarvitse joka päivä samat helmet kaulassa kulkea.

Ketjua pukkaa

Tytär täytti viime viikonlopulla 8v. ja sai lahjaksi elämänsä ensimmäiset Seiska Veikat plus Novitan uudet trendivärikkäät virkkuuskoukut. Sen jälkeen onkin ketjusilmukkariviä tullut suorastaan solkenaan. Käsityöpuheet ovat hellyttävän perinteisiä: "äiti, mä virkkaan vielä kolme silmukkaa", "sitten kun tää vaaleanpunainen lanka on loppu, niin mä aloitan ton vihreen", "on niin ihana tehdä, kun on uutta lankaa, se niinkuin oikeen innostaa ja ne vanhat on aivan tylsiä" ja "äiti, ota säkin joku sun käsityö ja tuu tähän mun viereen tekeen, on niin kiva yhdessä tehdä."

smilebox-kokeiluja

Samalla, kun leikin Smileboxilla, julkaisen muutamia ennen bloggaamattomia (mikä sana !!! - onko se edes oikea?!?!) töitä, lähinnä joululahjoiksi menneitä ...

Make a Smilebox collage

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Juhlan kunniaksi esittelen Aleksin (12v) isänmaallisen patalapun. Lappu on luonnollisesti menossa joulupukin konttiin :)