smilebox-kokeiluja

Samalla, kun leikin Smileboxilla, julkaisen muutamia ennen bloggaamattomia (mikä sana !!! - onko se edes oikea?!?!) töitä, lähinnä joululahjoiksi menneitä ...

Make a Smilebox collage

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Juhlan kunniaksi esittelen Aleksin (12v) isänmaallisen patalapun. Lappu on luonnollisesti menossa joulupukin konttiin :)

Junasukat

Sain neulekahvilakaverilta vinkin näihin kivoihin vauvan sukkiin. Malliin liittyy tarina, joko löytyy samasta paikasta kuin sukan ohje . Nämä sukat menee muutaman kuukauden ikäiselle Eero-pojalle. Eero on Vilman kaverin pikkuveli ja kulkee vihreissä vaunuissa. Siksi valitsin tämän Dropsin vihreän alpakan sukkien väriksi.

Tie ulos

Onko kiire kun isoviisari on ysis
ja pikkuviisari melkein kasis?
Mitä?!?
Nyt enää kaks lusikallista ja sitten äkkiä!
Mä ainakaan mitään ulkohousuja laita!!
Sun eväät!
Ottiko se ne?
Missä mun uikkarit on?
Uikkarit?
Sataako siellä?
Kirjotaksä mun reissariin että mulla on kurkku kipee
etkä sä hyväksy että mä uin?
Mä missään sinisis kumppareis voi mennä!!
Onko reppu? Missä reppu?
Onko se kipee?
Näähän on kaikki eri paria!!
Täs kysytään montako meidän perheestä osallistuu.
Tänään?
Nyt?
Tänä aamuna?
Jep.
Ok.
Kaikki ulos
Ovesta ulos
Valmiina ulos.

 - Hyvää Huomenta Maailma!

-------------------------------------------------------

Tuli pitkästä aikaa kirjoitettua runo, kun Runotorstaissa oli niin sopivan arkinen aihe :)

Prinsessan polvisukat

Prinsessa sai tänään uudet polvarinsa. Lanka on Schoppel Wollen törkyohutta Admiral Bambus Plus aguaa, jota sain Titityyn tutustumispaketissa. Nämä olivatkin oikein sopiva harjoitus ohuesta langasta neulomiseen ja toisesta sukasta tulikin jo huomattavasti siistimmän näköinen kuin ensimmäisestä. Mutta ei se ekan sukan epätasaisuuskaan varmaan haittaa - ei sitä juostes huomaa, kuten pohjalaiset sanoo.

Heijastus

Kävin Seinäjoen käsityömessuilla ja hauskassa seurassa tuli tietenkin osteskeltua kaikenlaista mukavaa. Mutta valitettavasti myös jotain täysin järjetöntä, kuten 30 euroa maksava pikkurulla heijastinlankaa. Heti ostoksen tehtyäni ajattelin "oliko järkeä?" ja "30 euroa!!" ja "hullu!!!!". No, tehty mikä tehty, lohduttauduin sillä, että rullasta kuitenkin tulee 15 hienoa pöllöheijastinta (älä kysy mihin tarvitsen 15 hienoa pöllöheijastinta!).

Maanantai-iltana sitten ryhdyin hommiin eli virkkaamaan häviävän ohuesta langasta minimaalisen pienellä koukulla sitä pöllöheijastinta. Ei ihan helppoa. Eräs työkaveri kiteytti prosessin ytimekkäästi näin "Tiesit, että sulla oli käsissä koukku ja lankaa, mutta loppu oli hämärän peitossa." Näin todella tapahtui, sekä lanka että koukku hävisivät näkökentässäni hämärään utuun ja virkkaaminen oli pelkkää säkää. Että siinä mielessä aikaansaannos on kyllä aika hieno ja Eeva on nyt tämän harvinaislaatuisen sokeavirkkausheijastimen (onnellinen) omistaja. Tiistaina hain City Marketista tehokkaammat silmälasit eli en ihan heti aio luovuttaa ja toivoa vielä on.

Tiskirättejä

Päätin sittenkin "uhrata" turkoosin Allino-langan tiskiräteiksi. Oikeastaan, miksei tiskirätti voisi olla kaunis, sen kanssahan joutuu kuitenkin viettämään niin paljon aikaa. Ja jos tämä todella toimii niin, että "käytä ja pyykkää" pitkiä aikoja, niin onhan se sitten ekologisempaakin. Joka tapauksessa neulominen oli kivaa ja jälleen kerran koukuttavaa! Vasemmanpuoleinen rätti on peruskorinpohjaa ja oikealla Feather and Fan -pitsiä. Saa nyt sitten nähdä alkaako näitä tulla täältä kuin tennispalloja pallotykistä, sen verran hauskaa kyllä oli näitä neuloa!

Syysaskartelua

Kaikki kunnolliset äidithän askartelevat ja puuhaavat kaikkea kivaa lastensa kanssa. Niinpä minäkin päätin tehdä syyssydämiä tyttären ja hänen kaverinsa kanssa. No, viidessä minuutissa tytöt saivat sydämensä valmiiksi ja suunistivat muihin hommiin. Mamma puuhaili sitten vähän kauemman. Ihan mukava tuokio se kuitenkin oli :)

Teinin Survival Kit

Lukijoiden kesken voisi nyt kai järjestää jonkinlaisen veikkauskisan siitä, kuinka monta viikkoa ehtii vierähtää, ennen kuin
kaikki nämä varustukset
ovat teillä tietymättömillä. Teinihän on siitä kiitollinen otus, että hänelle neuloessaan ei tarvitse murehtia jääkö asuste kaapin perälle makaamaan. Ei jää. Ei ainakaan pipot eikä lapaset. Ei ainakaan oman kaapin perälle. Mutta jonnekin ne sitten aika pian jäävät ja se on kyllä vähän ikävää, kun on aikaa, innostusta ja rakkauttakin niihin töihin neuloessaan laittanut. Täytyy vain toivoa, että jossain joku toinen paleleva teini ne varusteet sitten löytää ja ottaa käyttöönsä.

Mumin syyslähetys

Saimme tänään niin sanotun "Mumin syyslähetyksen" eli noin kolme muovikassillista sukkia, lapasia ja kaulahuiveja. Eli mitenkään suuressa paleltumisvaarassa ei pikkuperhe tänä(kään) syksynä ole. Joulunahan tulee sitten toinen vastaava pakaasi niitä sydäntalven kuukausia varten :)

Titityy!

Alkuviikon aharistuksessani ajauduin lopulta tilaamaan Tityy-lankojen tutustumispaketin. Vaihtoehtona olisi ollut tilata Gudrun Sjödénin yli 200 euroa maksavat maijapoppas -kengät. Selvisin tästä lankapaketista kuitenkin huomattavasti halvemmalla ja arvelin myös, että lankapaketin aharistusta lieventävä vaikutus on pitempiaikainen kuin yli 200 euroa maksavien maijapoppaskenkien .... Joka tapauksessa langat tuli perjantaina ja täytyy tunnustaa, että olin hiukkahiukkasen pettynyt. Lankoja oli aika vähän ja väritkin osin outoja ... no oma vika, onko pakko tilata sika säkissä.

Nyt on sitten kuitenkin edessä pohtiminen, mitä langoista voisi tehdä. Turkoosi Allino cottolin on aivan ihana ja haluisin siitä jotain itselle, mutta kun katsoin Ravelrysta ideoita, niin siitä oli tehty pelkkiä tiskirättejä - ei! - jotain muuta on keksittävä! Admiral Bambus on taas niin ohutta, että minun käsialalla puikot pitäis olla jotain miinus kaksi -luokkaa. Yksi vaihtoehto on sommitella hienot langat koriin kököttämään olohuoneen nurkkaan tuomaan kodikasta ja lämminhenkistä tunnelmaa :)

Mikä on tämä blogi?

Tässä on päivä vierähtänyt blogin ulkoasua virvoitellessa. Kaikenkaikkiaanhan en ole ollut yhtään ahkera bloggaaja - varmaan yli puoli vuotta kulunut ja säälittävät kolme postausta kasassa! Mietinkin tässä, että ehkä motiivini blogin perustamiseen eivät olleet kovin hedelmälliset, minähän aloitin tämän blogin silkasta katteudesta miehelleni, joka sai omista runotorstain runoistaan niin kannustavia kommentteja. Oma runoilijan urani tyssäsi melko pian hiekkaan ja kommetitkin olivat tyyliä "meidän lapset tykkää kyllä enemmän mäkkäristä kuin hesestä", ei mitään "viiltävän koskettava runo" tai "veitsenterävää tunnelmahavainnointia". No minkäs teet, jos pannukakusta kirjoitat niin sitä myös kommentoidaan. Luulenpa, että yksi runoilija perheessä riittää. Viime aikoina olenkin heilutellut enemmän neulepuikkoja ja virkkuuskoukkua kuin sulkakynää. Seuraava postaus saattaakin olla enemmän sukka- kuin runosisältöinen. Ehkä.

18 Years

Yhtenä päivänä keittiössä

Puuro peruna panaani.
Tiskikoneen outo mekastus.
Kuka laittoi sukat teepannuun?
En minä, en minä!
Pullat palaa,
palovaroitin ulvoo.
Mitä sä teet?
Täällä yritän tätä perheidylliä!
- Haetaanko mäkistä jotain?

Maailman suloisin poika

Teini istuu auton etupenkillä
musta pipo korvilla.
Murjottaa

Jurottaa
Äksyilee
Murisee
Tuhisee
Puhkuu
Huokailee.
Ulkona aurinko paistaa
lehmät nostavat päänsä
ja töllöttävät.
Maailman suloisin poika.