Kiva käsityö ja hyvä kirja koukuttaa pahasti. Tästä seurauksena lapset syö lähinnä jugurttia ja suklaamuroja.



sunnuntai 9. lokakuuta 2011

Olenko joku Äiti Teresa vai mikä

Ei liene kenellekään uutinen, että käsityö/askartelu/värkkäämiskaappini on tupaten täynnä tavaraa. Oikeastaan kyseessä ei ole edes kaappi vaan paremminkin komero, jossa arkkitehti on oletettavasti ajatellut säilytettävän kaikenlaista kodin siisteyteen ja kunnossapitoon liittyvää tavaraa. No meillä ei ole näin. Meillä kyseinen komero on ÄIDIN OMA ALUE eikä siellä todellakaan säilytetä pölynimureita eikä lattianvahausaineita.

Jo pitemmän aikaa minua on vainonnut kyseisen kaapin perällä majailevat kolme banaanilaatikollista kangasta. Kaankaat ovat peräisin muutaman vuoden takaisesta projektistani "Pätkätyöläisen tytär on oikeasti prinsessa". Tuohon projektiin sain tutuilta ja tuntemattomiltakin ihmisistä rekkalasteittain vanhoja verhoja, pöytäliinoja ym. tekstiilejä, joista suurimman osan muutin prinsessan hameiksi, mutta nuo kolme laatikollista jäi. Nyt päätin ryhdistäytyä ja kaivoin laatikot ja ompelukoneet esille. Aloin ommella kasseja. Ompelin lisää kasseja. Ja vielä vähän lisää kasseja. Tällä hetkellä kasseja on 68 kappaletta. Ymmärtänette, etten itse tarvitse noin montaa kassia, joten soitin SPR:n kirppikselle ja kysyin haluavatko he kasan kasseja. "Totta kai! Hyvään tarkoitukseen!"

Eli hyväntekeväisyyteen menee nämä 68 kpl kauppakassia siitäkin huolimatta, että olen aikaisemmin tässäkin blogissa ankarin sanoin kyseenalaistanut tämän tyyppistä maailman parantamista. Selitin kassihankettani 84v. äidilleni. Hän ei ymmärtänyt. "Etkö sä nyt olis voinut ommella niistä jotain soffatyynyjä ittelles? Tai pojalle?" EN!!!! Äiti ei tajua hyväntekeväisyyttä ja poisantamista, koska on itse elänyt lapsuuden ja nuoruuden puutteessa ja kurjuudessa, peläten jatkuvasti, että joutuu esim. menemään kouluun ilman kenkiä. Minulle on vain unelma, että eteisessä olisi töihin lähtiessä alle viisi paria kenkiä, joista valita.

Koko projektin tragedia on kuitenkin tässä: 68 kassin jälkeen KANGASMÄÄRÄ EI OLLUT VÄHENTYNYT JUURI OLLENKAAN!  Kauhealla sullomisella sain kankaat mahtumaan kahteen laatikkoon. Mies arveli, että komero on noiduttu. Arkkitehdin haamu ei tykkää, että käytän komeroa väärään tarkoitukseen.

4 kommenttia:

  1. Ei mitään noituutta - ihan luonnollista:
    "Aineen häviämättömyyden laki eli massan säilymislaki (Lomonosovin-Lavoisier'n laki) on yleinen luonnonlaki, jonka mukaan massa pysyy suljetussa systeemissä muuttumattomana.Se voidaan ilmaista myös niin, että ainetta ei synny eikä häviä, vaikkakin se voi muuttaa muotoaan."

    VastaaPoista
  2. Ei kelpaa. Tää ei oo mikään suljettu systeemi. Ulosvirtausta on 68 kassin verran ja silti massa on sama !?!

    VastaaPoista
  3. Kvanttimekaniikassa tunnetaan "vakuumin fluktuaatio" eli tyhjiön kuohunta. Tyhjään tilaan voi syntyä lisää ainetta. Energian kokonaismäärä pysyy samana kunhan plus-ainetta (materiaa) ja miinusainetta (antimateriaa) on saman verran. Varmaankin sun vaatekaapissasi on käynnissä tällainen kvanttimekaaninen kuohunta.

    VastaaPoista
  4. Nyt mä en enää ymmärrä!! Mutta hienoja kasseja ja oikeaan paikkaan varmasti menivät! Kunhan siellä ei sovelleta samaa, kuin eräässä toisessa second-hand-shopissa.. siellä työntekijät ostavat ensin itse parhaat päältä pilkkahintaan ja jäljelle jääneille laitetaan isommat hinnat.

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...